Levy
Kotiteollisuus
7
Lisätty 23.3.2005 Midprice
Eipä ole Karjalan miehet älynneet vielä seitsemännellä levylläänkään ryhtyä taiteilijoiksi, vaan bändi keksii ruutia yhä uudelleen. Tai ehkä taidot eivät yksinkertaisesti riitä. Syyllä ei liene väliä, tärkeintä on se, että levyn tärähtäessä soimaan puntit tärisevät sekä kettutytöt ja kukkamekkotädit pakenevat kirkuen paikalta.
Kaksi ja puoli kuukautta on pitkä aika levyn äänittämiseen ja miksaukseen, ainakin kun bändi yhä väittää operoivansa punk-asenteella. Aika meinasi kuitenkin loppua kesken Kotiteollisuuden luodessa Karmilan kanssa ehjää albumia, jonka oli määrä olla bändin tähänastisista tuotoksista paras kokonaisuus. Kotiteollisuushan on aina pyrkinyt kokonaisuuksiin, eikä biisien roiskintaan, jollaisia harmittavan monet suomalaisetkin levyt ovat. Kokonaisuuksiin pyritään, koska se on tapa jolla taiteilijat toimivat. Ja Hynynen, Sinkkonen ja Hongistohan ovat ihan oikeita taiteilijoita.
Parashan siitä tuli, mutta siihen tarvittiin hieman ystävien apua. Karmila auttelee kitaroissa, Nightwishin Holopainen soittaa koskettimia ja Aaltosen Miitri laulaa Syli -nimisen biisin kertosäkeen yksin, koska Hynysen rääkyminen olisi sen kuitenkin pilannut. Studioitakin liattiin punaviinitahroilla ja kuolalla oikein urakalla, sillä levyä äänitettiin neljässä eri paikassa: Petraxissa, Hongiston kotona Tikkalassa (jossa edellinen levy Helvetistä itään äänitettiin kokonaisuudessaan), Music Brosissa Imatralla ja Finnvoxissa Helsingissä.
Ei muuta kuin ota tukeva istuma-asento, väännä volume täysille ja pistä levy soimaan. Kyllä se siitä aukenee, noin neljännen kuuntelukerran jälkeen saattaa jopa kolistakin. Ja kovaa.
1. Hulluutta ja humalaa
2. Vieraan sanomaa
3. Kaihola
4. Perkeleen työtä
5. Murheen mailla
6. Syli
7. Pohjanmaan kautta
8. Raskas kantaa
9. Hyvää tulevaisuutta
10.Siemen alla routaisen maan