Toisella albumillaan Stone nousi yhtyeenä ei vain suomalaisen speed/trash –scenen vaan koko globaalin ilmiön kärkikaartiin. No Anaesthesialla kappaleet, sovitukset, soitto ja tuotanto loksahtivat kohdalleen tavalla, joka sai vain runsas vuosi aiemmin ilmestyneen debyytin kalpenemaan ja suurimman osan aikalaisjulkaisuista kuulostamaan vanhanaikaisilta.

No Anaesthesia nosti Stonen taitavasta oppipojasta yhtyeeksi, joka määritteli lajityypin rajoja ja kirjoitti käsikirjaa uusiksi siinä kuin ulkomaiset virkaveljensäkin.

maaliskuussa 2003

Jone Nikula