Colours -levyn kiireestä viisastuneina pidimme kunnon keikkatauon ennen studioon menoa. Kuin tyhjästä runosuoli alkoikin kukkia siihen malliin, että biisejä syntyi enemmän kuin levylle mahtuisi, mikä oli täysin uutta meille! Uutta oli myös se, että nyt olimme studiossa ensimmäistä kertaa omillamme ilman Mikko Karmilan isällistä huolenpitoa, mies kun oli jo tässä vaiheessa kasvanut kiireiseksi ammattilaiseksi. Toisaalta halusimme myös kokeilla omien siipiemme kantavuutta. Äänitykset alkoivat siis jännittävissä ja odottavissa tunnelmissa.

Askeleita biiseissä oli otettu useampaan suuntaan, toisaalta palasimme suorempaan ilmaisuun (joka biisissä ei ollutkaan sitä F-osaa), toisaalta astuimme myös bändille tunnusomaisen ympäristön ulkopuolelle. Sovituksia ja soundimaailmaa mietittiin enemmän biisikohtaisesti, kokeilimme ne hulluimmatkin ideat joista muutama jopa osoittautui hyväksi... sokerina pohjalla tietenkin nimibiisi, joka jo selvästi vihjaa musiikillisten ambitioiden laajenemisen.

Jos edelliseltä levyltä puuttui soittamisen riemu ja ilo, tällä levyllä vahinko otettiin tuplasti takaisin.

JANNE JOUTSENNIEMI syyskuussa 2003